sunnuntaina, heinäkuuta 26, 2009

maanantaina, marraskuuta 17, 2008

Muistoja.

Aloin muistelemaan mitä kaikkea näiden kolmen vuoden aikana on saatu aikaan.


Vuonna 2005 rakennettiin talo, huhtikuussa aloitettiin ja elokuun viimeinen viikonloppu muutettiin sisälle. Syksyllä muokattiin vielä pihan muodot.

Keväällä 2006 alkoi nurmikon teko, maan kääntäminen, tasaaminen, kalkitseminen ja lannoittaminen. Multahan tehtiin erikoiskauhalla oman tontin tarpeista. Tontillamme oli sopivaa turveperäistä kasvualustaa, josta erotettiin juuret, kivet ja muut roskat. Loppujen lopuksi ainostaan kasvimaata varten ostettiin lisämultaa.


Keväällä 2006 alkoi pihan kiveyksien teko. Määrää en enää tarkkaan muista, mutta jotain ~12 lavallista pihakiviä sekä muurikiviä oli maahan ladottava.

Tontilta löytyi myös se lähes miljoona pikkukiveä, sellaista sopivaa nyrkin kokoista, joita ei kerta kaikkiaan raaskinnut upottaa maahan. Niistä aloin tekemään kivipuroa, ehkä pienoiskoossa olevaa Ounasjokea. Pihamme on osittain porrastettu ja tähän porrastettuun osaan täytyi jotain keksiä ja tämä tuntui sopivalta ratkaisulta.

Takapihalta, tontin takarajalta löytyy sydämen muotoinen oleskelualue. Toinen puoli sydämestä on kiveyksellä ladottu, toinen puoli on lasten hiekkalaatikkona. Sydämen yläosassa on suurperennoja, ruusupensaita ja kolme lehmusta. Lehmus on minun lempipuuni, niitä löytyy tontilta neljä.

Pohjoisnurkalla sijaitsee talouspiha. Pyykinkuivausteline on usein käytössä kesällä, nurkan takaa löytyy maton tamppausteline. Kiveystä jatkettiin kesällä 2007 ulottumaan mattotelineen alle. Tavoitteena on kiertää koko talo (joskus).


Tulopihalla on suuri muurikiveyksellä ympyröity alue. Siinä kasvaa kolme riippahernepensasta, viisi koivuangervoa, kolme tuiviota, kolme laakakatajaa, kieloja, suikeroalpia, kevätkaihonkukka (jonka ostin kokeeksi) sekä monta monta ihanaa kuunliljaa.

Muurikiveyksestä kun jatketaan matkaa takapihalle päin, rinne alkaa ja kivipuro polveilee kasvien seassa. Koivuangervoa, pylväskatajia, runkosyreeni, kalliotuhkapensasta ja rinneherukkaa. Rönsytiarellaa, jättipoimulehteä, akileijaa ja taas niitä ihania kuunliljoja, monta.

Kulman takaa paljastuu aurinko, eteläseinusta. Paikka josta minä tykkään ja mikä on onnistunein puutarhassani. Tästä kivipuro alkaa. Juhannusruusua, onnenruusua, koivuangervoa, rinneangervoa, kääpiövuorimäntyä, sinilaakakatajaa, virpiangervoa ja yksi pihlaja. Hopeahärkkiä, siperianunikkoa, kattomehitähteä, kaukasianpitkäpalkoa, keltamaksaruohoa, tarhakylmänkukkaa.


Takaterassin edessä on muurikiveyksen jäännöspaloista tehty puolimuuri, mikä on avoin takaosastaan. Alueella kasvaa pilvikirsikka, joka paleltui viime keväänä puoliksi, mutta toipui hienosti, onnenruusua, kevätpikkusydäntä, särkynyttäsydäntä, keltapäivänliljaa ja pioneja. Mullan alla monta monta tulppaanin sipulia odottamassa ensi kevättä.

Viime kesänä ahkeroitiin kasvimaan kimpussa. Siihen siis multa ostettiin ekstrana. Tehtiin kolme petiä ja keskellä käytävä ja toiselle puolen kaksi muuta petiä. Mansikkaa, raparperiä, herneitä, kitukasvuisia porkkanoita, salaattia, retiisejä ja kukkia.

Kasvimaalle tehtiin portti, valkoinen portti.

Kasvimaalle iskettiin heinäseipäät pystyyn ja viritettiin verkko tuholaisia vastaan. Heinäseipäät petsattiin tummiksi. Käytävät päällystettiin anopin entisen takan koristetiileillä, valkoisilla. Oikein luksuskäytävät.

Petien reunoista yksi on turveharkoista, toinen irtopöllireunuksesta. Kiveyksen ja turveharkon reuna koristeltiin kivimurskalla, jota saatiin rikkomalla vasaralla kylpyhuoneen seinien ylijäämäKahi-tiileistä.

Ruska on kaunis. Mutta se joutuu verkon alle. Jäniksiä ja poroja riittää.

****************************************************************************
Mutta nyt on aika sanoa hyvästit puutarhalle.
Meitä odottaa uudet suunnitelmat ja projektit..
Kiitos kaikille mukana olleille!