torstaina, huhtikuuta 27, 2006

Kylvöksiä.

Mean kanssa kylvettiin kesäkukkia. Ollaan vähän mattimyöhäisiä, mutta niin tuntuu olevan tuo Neiti Kevätkin.



Mea valitsi kaupasta auringonkukkia. Minä valitsin jäljellä olevasta valikoimasta pioniunikkoa, punakosmosta, kanariankrassia sekä kesäharsoa.

Siemenet kylvettiin suoraan turveruukkuihin, joista sitten tarpeen mukaan siirrän niitä toisiin turveruukkuihin. Nämä on kätevät, koska maatuvat, eikä tule liikaa roskaa.

Turveruukut pääsivät Ikea-ostokseen, joka testataan nyt. Eli minikasvihuoneeseen. Ovea siinä tosin ei ole, vaan kulku tapahtuu katon kautta.



Edit: Lähetin tänään toisen emailin a-betonille pihakivitarjouspyynnöstä. Laitoin viestin neljälle myyntisihteerille. Että on se kumma jos ei joku ehdi vastata. Vielä en kirjoittanut että siirryn kohta Lemminkäisen tuoteluettelon pariin..

Puro solisee..

Meillä on takapihalla pikkuinen puro... siinä kuravellien keskellä :(

Vesi päätyy tämmöseen putoukseen ja ojaan, josta edelleen loppujen lopuksi Ounasjokeen.

Ei, vaan tuo putous on kylläkin meidän takapihalta mutta onneksi meidän tontin ja tontin takana olevan suoalueen välisen ojan toisella puolella. Suo on kuin järvi ja vedenvirtaus on valtavaa. Solinan kuulee kauas ja tuntuu että vedentulo ei lakkaa ollenkaan.

keskiviikkona, huhtikuuta 26, 2006

Lumen alta paljastuu..


Meillä lumi senkus sulaa. Etupihalla luiska on jo paljaana, alatasanteella on parin sentin paksuudelta lunta. Samaten eteläpääty on sulana.


Takapihalla on vielä lunta sekä kuravelliä.. Oikein herkullista sotkua tytölle leikkiä. Tänään lämpöasteita oli varjossa +14 ja lämpömittariin on jäänyt lukema +22.9. Hienoa.

Kun lumet sulaa, paljastuu lumien alta yhtä sun toista, mikä on jäänyt syksyllä korjaamatta.


Puupino metsän laidassa, muovipressuja, sekä naulaisia laudanpätkiä, jotka odottaa pihagrilliin pääsyä. Oikealla olevassa kuvassa kivet, jotka sain pelastettua talteen talon alta. Ei niitä järin paljon ole ja paljon tarvittaisiin.

Ikävä kyllä joudumme kohta kantopuuhiin.Valtava tiilikasa keittiön ikkunan eestä joutaa pois terassin alta. Terassia ollaan suunniteltu rakennella vapun jälkeisenä viikonloppuna. Piipun ylijäämätiilistä ollaan suunniteltu ulkogrilliä tontin takalaidalle.

Valokatoksella katettua osuutta tulee talon nurkalta oven vasemmalle puolen. Olohuoneen korkeiden ikkunoiden osuudelta terassi tulee ilman katosta. Kaiteita emme halua.

sunnuntaina, huhtikuuta 23, 2006

Keväinen vilkutus kaikille (")/

Käytiin heittelemässä lunta taas paikasta toiseen :(
Kevät ei kun ei saavu tänne milloinkaan..



Jouluvalot vieläkin pajukartioissa, koska johto on vieläkin jään alla eikä niitä saa irti pois. Heiteltiin lunta ajotielle, mistä se on jo sulanut pois, että sulaisi nopeammin.


Mealla taas lumileikit jatkuu, se ei oo millänkään vaikka lunta riittääkin.



Lauantaina päivä oli kaunis ja takapihalla (ilmansuunta: etelä-länsi) oli jo mukava oleskella, vaikka lumiraja on vetäytynyt vain parin metrin päähän talosta. Terassilaudat odottelee kuvassa taustalla asennusta. Terassista on aateltu tehdä ainakin kaksitasoinen, kaiteeton, suorakaiteen muotoinen.

Lähetin tarjouspyynnön A-Betonille pihakiveyksestä ja muurikivistä. Olipas se hankala miettiä paljonko mitäkin kiveä tulee, koska pihaan olen tosiaan aatellu kolmea eri kiveä. Saa nähä mitä siitä tulee..

lauantaina, huhtikuuta 15, 2006

Pihakiveyksen mietintää.

Palasinkin tietokoneen ääreen, kun mies lähti yllättäen kaverin luo saunomaan, meillä on siis tyttöjen ilta. Tytär katsoo lahjaksi saamaansa Liisa Ihmemaassa-filmiä. Se on hyvä satu.

Mietin tässä, kun nuo lumet sulaa yllättävän nopeasti, tulevaa laatoitusprojektia. Laatoituskuvioksi olen miettinyt oheista mallia (värisävyt ainoastaan mallin erotuksen vuoksi).

Koot kyseisessä mallissa olisivat (esim. A-betonin päällystekivistä.)

Kartanolaatta 60 280x280x60

Kartanokvi 60 280x140x60

Kartanokivi 60 140x140x60

Näin kivet saisi luontevasti liittymään toisiinsa. Harmaa olisi värinä, ainoastaan siksi että punertavaa en valkeaa taloon huoli sekä muut värit on hintatasoltaan pois kuviosta.

Kiveyksellä täytyy tehdä myös pieni nousu etuovelle, ei mitään portaikkoa vaan muutaman askelman nousu noin kolmen metrin matkalla. Samaten kahdelle varastolle ja kahdelle ulko-ovelle on tehtävä jonkinlaiset edustat.

Lisäksi tarvitsisin muurikiveä, markkinoilla tuntuu vain olevan älyttömästi uutuuksia muurikivistä, niin että se tietää päävaivaa. Tosin meillä muurin täytyy olla kaareva, joten se rajaa pois tiettyjä malleja. Tässä muutama esimerkki muurikivistä. Pihamme on siis osittain kahdessa tasossa ja etupihalle tulotien ja sisäänkäynnin lähellä sijaitsevan tasoeron ajattelin tukea muurikivellä. Taso on pyöreän muotoinen ja muurin loppuun ajattelin tehdä jonkinlaiset portaat ylätasolta alatasolle jo luiskaan istutettavien kasvien hoidonkin vuoksi ja että tasoeroihin tulisi jonkilainen "katkos".

No, johan noissakin on hommaa asennella, ensiksi on tarkoitus saada pihakiveys laitettua, ettei hiekkaa keräännyt sisään tätä enempää. Kohta saan tyhjentää imurini säiliön takaisin tuohon pihamaalle..

keskiviikkona, huhtikuuta 12, 2006

Lumityöt ja naapurit?

Kevät saapuu.

Sunnuntain oli ekan kerran kunnolla plussan puolella.

Maanantaina kun kotiin päästiin iltapäivällä, pihatietä pystyi ajamaan pari metriä ja juututtiin lumisohjoon. Ei auttanut itku markkinoilla, ei ees kotipihalla. Täyty alkaa lapioimaan.

Se oli sitten meidän talo ainoa talo, jossa nainen teki lumitöitä sinä iltapäivänä.

Mies tuli kuudelta kotiin. Olin siihen mennessä saanut lapioitua auton irti sohjosta, peruutettua auton takaisin tielle ja yritettyä uudelleen saamaan auton sille kuuluvaan paikkaan, kunnialla.

Uusi ajoyritys autokatokseen jumitti auton noin viiden metrin päähän edellisestä jumituspaikasta. Eikä vieläkään kannattanut alkaa itkeä. Naapurit kattoo, että mitenkähän tuolta tuo nyt onnistuu. Täytyskö mennä apuun? En kuule tartte apua, sisäinen viha kaikkia miehiä, jotka kuvittelee naisen hellan eteen ja itsensä autoaan puunaamaan, kohtaan kasvoi.

Lumisohjo lensi vielä hienommassa kaaressa tulevan nurmikon tilalla olevalle lumikinokselle. Kinosta on vieläkin siinä noin 60 cm. Sitten iski väsymys, ja melkein itku. Emmää jaksa enää. Tunsin sen kuinka naapurit omahyväisesti ajatteli että mitäs teki talonsa niin kauas tiestä. Kymmenkunta metriä tontin etureunasta eli tiestä on meidän autokatokselle ja nyt kun tie on kaventunut huomattavasti normaaliolosta johtuen talvesta ja lumen määrästä, matkaa on runsaasti enemmän. Lisäksi meidän ajotie on vähintään kuusi metriä leveä + kulkutie pääovelle, eli nopealla laskutoimituksella meillä on noin 100 neliötä kolattavaa tilaa. Mutta rakentamalla talo näinkin kauas tiestä, saimme "hajurakoa" rajanaapuriamme kohtaan. Muuten talojen nurkat olisivat olleet suunnilleen metrin päässä toisistaan. Nyt jo meillä on talon nurkalta matkaa rajalle ainakin viisi metriä.

Mutta soitin miehelle ja anoin sitä saapumaan kotiin. Okei.

Illalla kädet tärräsi melkoisesti. Ja nyt kun oon työstänyt etupihaa kahtena iltana jälkeenpäin noin puolisen tuntia, niin pihalta on lumet melkein kaikki sulaneet, siis siitä ajotiestä ei tuosta mihin nurmikko tulee. Ikävä kyllä. Naapureilla sen sijaan on nyt samaa sohjoa omassa pihassaan. Iloisesti kurvaan ferrarillani töihin heidän pihan ohitse..

Niin ja jos en enää päivittele, toivotan tässä ja nyt kaikille..

tiistaina, huhtikuuta 11, 2006

Ammattitaidon riittävyys?


MissTii kertoi omassa parvekeblogissaan viheralan suunnittelijan riittämättömyydestä, siitä että on riittämätön itselleen (tai muille) ja epävarma itsestään.

Tämä ala on toinen minkä tiedän, mistä ei olla ikinä "lomalla". Se toinen on parturi-kampaaja. Aina kun sellanen on käymässä kylässä, tuntuu että miksi se nyt just tuli, kun en oo pessy tukkaani pariin päivään, tai että tukasta on leikkaus kasvanut älyttömästi yli, tai että siinä ei ole mitään leikkausta/muotoa/järkeä. Sitten sitä pyydetään, että voisitsä vähän leikata tästä tai minkälaisen tukan mulle leikkaisit tai sopiiko tää väri mulle yhtään...

Sama juttu koskee viheralan ammattilaistakin (puutarhuri / hortonomi / vihersuunnittelija / ympäristösuunnittelija / maisema-arkkitehti jne.). Sulta kysytään neuvoa ties mihin mullan ja puun latvan väliltä. Jopa siihen mikä mun santtua tai traakkipuuta vaivaa kun siinä on keltaset lehdet, vaikket omaa floristin ammattitaitoa.
Multa itseltä kysytään usein esim. viljelyksistä (perunan/porkkanan aivan sama) tai omenapuun leikkauksesta. Siis häh? Siellä missä oon opiskellu ei kasva omppupuita eli en osaa neuvoa niiden leikkausta paitsi sen mitä oon kirjoista lukenut. Samaten viljelysoppi ei oo menny perille. Sitä oli "alkeet" puutarhuriopinnoissa, mutta suuntautumisen on ollu alusta lähtien suunnittelupuolelle.

Usein kesäisin kysytään jokaisessa kylästelypaikassa omasta puutarhastaan, että mitäs tähän voisi tehdä. Hei. Sehän on mun työtäni. Ethän säkään ilman palkkaa työtä mielelläsi tee. Mä olenkin päättänyt sanoa tylysti, etten oo nyt töissä. Paitti ehkä tärkeimmille kavereille, joiden mieltä ei viitsi pahoittaa.

Usein saattaa tuntea olevansa "riittämätön" muille suunnittelun saralla. Silloin täytyy uskoa itseensä, siitä se lähtee. Kun uskot itseesi ja siihen että hei, sä osaat tän homman. Niin sen uskoo muutkin. (kuulostaako vähän joltain Sarasvuon kannustuspuheenvuorolta). Harjoittelu tekee mestarin. Mitä useamman työn teet, sitä enemmän saat ammattitaitoa ja luottamusta siihen että sä osaat. Toisaalta saattaa käydä niinkin kuin mulle, että alkaa jo melkein yököttää, kun sulle ehdotetaan että tekisitkö mulle pihasuunnitelman. Mikä johtuu kylläkin niistä noin 15 työstä jotka tein puutarhuriopintojeni "työharjoitteluna".

Nykypäivänä ehkä vielä ei ole viheralan ammattilaiset "täydessä" arvostuksessaan. Joskus tulee vielä eteen niitä jotka kyllä osaavat itsekin sen puskan siihen pihalle sijoittaa ilman ammattilaisen apua, saati että siitä pitäisi vielä maksaakin. Tämä masentaa ja sekin että sinua ei arvosteta riittävästi, olet alan kouluja käynyt ja saatat ehkä hieman enemmän tietää viheralasta kuin se naapurin Elvi, joka oli lukenut Viherpihasta ja neuvonut kanssasisartaan.

Mutta mukavaa on kuulla, kun kehutaan että olet siinä mun unelma-ammatissani.. Silloin hiukan tuntuu siltä että kyllä mä sittenkin taisin valita oikean ammatin itselleni.



(Kauniit suunnitelmat napattu netistä, ei omia.)