tiistaina, huhtikuuta 11, 2006

Ammattitaidon riittävyys?


MissTii kertoi omassa parvekeblogissaan viheralan suunnittelijan riittämättömyydestä, siitä että on riittämätön itselleen (tai muille) ja epävarma itsestään.

Tämä ala on toinen minkä tiedän, mistä ei olla ikinä "lomalla". Se toinen on parturi-kampaaja. Aina kun sellanen on käymässä kylässä, tuntuu että miksi se nyt just tuli, kun en oo pessy tukkaani pariin päivään, tai että tukasta on leikkaus kasvanut älyttömästi yli, tai että siinä ei ole mitään leikkausta/muotoa/järkeä. Sitten sitä pyydetään, että voisitsä vähän leikata tästä tai minkälaisen tukan mulle leikkaisit tai sopiiko tää väri mulle yhtään...

Sama juttu koskee viheralan ammattilaistakin (puutarhuri / hortonomi / vihersuunnittelija / ympäristösuunnittelija / maisema-arkkitehti jne.). Sulta kysytään neuvoa ties mihin mullan ja puun latvan väliltä. Jopa siihen mikä mun santtua tai traakkipuuta vaivaa kun siinä on keltaset lehdet, vaikket omaa floristin ammattitaitoa.
Multa itseltä kysytään usein esim. viljelyksistä (perunan/porkkanan aivan sama) tai omenapuun leikkauksesta. Siis häh? Siellä missä oon opiskellu ei kasva omppupuita eli en osaa neuvoa niiden leikkausta paitsi sen mitä oon kirjoista lukenut. Samaten viljelysoppi ei oo menny perille. Sitä oli "alkeet" puutarhuriopinnoissa, mutta suuntautumisen on ollu alusta lähtien suunnittelupuolelle.

Usein kesäisin kysytään jokaisessa kylästelypaikassa omasta puutarhastaan, että mitäs tähän voisi tehdä. Hei. Sehän on mun työtäni. Ethän säkään ilman palkkaa työtä mielelläsi tee. Mä olenkin päättänyt sanoa tylysti, etten oo nyt töissä. Paitti ehkä tärkeimmille kavereille, joiden mieltä ei viitsi pahoittaa.

Usein saattaa tuntea olevansa "riittämätön" muille suunnittelun saralla. Silloin täytyy uskoa itseensä, siitä se lähtee. Kun uskot itseesi ja siihen että hei, sä osaat tän homman. Niin sen uskoo muutkin. (kuulostaako vähän joltain Sarasvuon kannustuspuheenvuorolta). Harjoittelu tekee mestarin. Mitä useamman työn teet, sitä enemmän saat ammattitaitoa ja luottamusta siihen että sä osaat. Toisaalta saattaa käydä niinkin kuin mulle, että alkaa jo melkein yököttää, kun sulle ehdotetaan että tekisitkö mulle pihasuunnitelman. Mikä johtuu kylläkin niistä noin 15 työstä jotka tein puutarhuriopintojeni "työharjoitteluna".

Nykypäivänä ehkä vielä ei ole viheralan ammattilaiset "täydessä" arvostuksessaan. Joskus tulee vielä eteen niitä jotka kyllä osaavat itsekin sen puskan siihen pihalle sijoittaa ilman ammattilaisen apua, saati että siitä pitäisi vielä maksaakin. Tämä masentaa ja sekin että sinua ei arvosteta riittävästi, olet alan kouluja käynyt ja saatat ehkä hieman enemmän tietää viheralasta kuin se naapurin Elvi, joka oli lukenut Viherpihasta ja neuvonut kanssasisartaan.

Mutta mukavaa on kuulla, kun kehutaan että olet siinä mun unelma-ammatissani.. Silloin hiukan tuntuu siltä että kyllä mä sittenkin taisin valita oikean ammatin itselleni.



(Kauniit suunnitelmat napattu netistä, ei omia.)

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tjoo, kyllä se tämä minunki tekemä bisness on semmonen mistä ei ikinä voi olla lomalla. Kylläpä viime kesänä yks tyyppi soitti keskellä kesän kuumimpia helteitä ja sano että "ko olet tuommosessa hommassa, et voi pittää lomia." Yeah. Niin sitä arvostetaan. Eli täydet sympatia pisteet lähtee tästä suunnasta.

- K

Scilla kirjoitti...

Puutarhamyymälässä työskennellessä tuli usein noita tukalia kysymyksiä eteen. Mummot kantoivat jotain ötököitä purkeissa näytille ja sitten piti puolivalmiin suunnitteluhortonomin ammattitaidolla kuulemma osata kertoa, että mikä veitikka se näitä mummon marjapuskia oikein nakertaa. :)

MissTii kirjoitti...

Kyllä, olet kirjoittanut asiaa.

Varsinkin tässä vaiheessa kun on juuri valmistunut ja yrittää pärjätä työelämässä, omassa ammatissaan, tulee helposti aliarvostettu olo. Tälle alalle olen kuitenkin hakeutunut ja päässyt osin kivikkoisetkin opintoni loppuun, joten mielestäni ansaitsen ammattinimikkeeni veroisen arvostuksen. Työkokemus tuo siihen sitten vielä lisää, ekstraa. Mikään muu ala ei voisi paremmin sopia minulle, joten kaikista huonoista puolista viis, tykkään työstäni ja motivaatiotani ei mikään voi vähentää.

Ja vaikka ala on melko kokonaisvaltaisesti lähellä sydäntäni (floristiikka, vihersisustushommat, jollain tasolla myös hedelmän-, marjan-, vihannes-, yms viljelys vaikken näitä ole opiskellut lainkaan) niin joskus tuntuu, että joudun/pääsen tekemään vaikka minkälaista työtä, mitä en edes ole alunperin opiskellutkaan, olenhan itsekin alusta asti suuntautunut juuri suunnitteluun.

[Lepaalla kun vielä on maisemasuunnittelun lisäksi linja 'puutarhatalous', jossa näitä em. viljelysasioita opetetaan. Se ilmeisesti sekoittaa jotkut (varsinkin iäkkäämmän polven) ihmiset luulemaan, että olen opiskellut kumpaakin alaa, kun kerron, missä olen opiskellut... :D ]

Kiitokset kannustuksista, osuivat sopivaan hetkeen nuo! Toivotaan, että suunnittelijat saisivat enemmän arvostusta osakseen tulevaisuudessa (mitenkään "naapurin Elvin" taitoja väheksymättä ;))

mary kirjoitti...

K: Löytyyhän toki muitakin ammattialoja, joissa ollaan "aina" töissä. Heti tuli mieleen yksityisyrittäjät.

Scilla: Niinpä, Suunnitteluhortonomin opintoihin ei varmaan kuulu ötökkäoppi. :)

MissTii: Kyllä muakin kiinnostaa esim. omppupuiden kasvatus, vaikken niistä tiedäkään tuon taivaallista, kun ne ei täällä oikein hyvin menesty. Ja oikeestaan koko viheralan kirjo kiinnostaa. Oikein harmittaa, etten ole koskaan saanut työskennellä esim. kivilatojana.

Itse olen opiskellut ns. vanhan linjan kautta hortonomiksi. Eli ensin puutarhuriksi, jonka takia monet luulevat että tiedän kaiken viljelystä. Mutta jo puutarhuri-linjallani sai valita joko viljelyn tai suunnittelun. Puutarhuriopintojen jälkeen opiskelin hortonomiksi tavallaan aikuislinjalla. Opiskelu oli etäopiskelua, että välillä pystyi käymään töissäkin. 5 vuotta opiskelua, että tuntuu siltä että mulla taitaa olla vähän enemmän tietoa alasta, kuin sillä naapurin Elvillä. Ole ylpeä itsestäsi (mottona voisi olla).

Tavallaan olen onnekas kun pääsin nykyiseen työpaikkaani suoraan koulupenkiltä. Tiedän monia puutarhureita/hortonomeja, jotka tekevät muuta työtä. Eikä täällä Lapissa kannata oman suunnittelufirman perustaminen. Asenne: "Ei niitä pihoja ole ennenkään suunniteltu" on iskostunut ehkä liian syvälle ihmisten ajatusmaailmaan.

Työssään kannattaa nykypäivänä asennoitua niin, että voi tehdä muutakin työtä kuin vain sitä mihin on kouluttautunut. Se on vain iso plussa. Itse olen välillä piirtäjä, sihteeri ja välillä jopa arkkitehti.

Jos et tiedä/muista jotain mitä kysytään, kannattaa sanoa, että pitääkö mun olla niinku joku kävelevä puutarhakirjasarja. :) Mulla löytyy kotoa yksi sarja, jossa on neljä paksua kirjaa. Ihmiset olettaa että sulla on se kaikki tieto päässäsi.

Tsemppiä työelämään!

mammaliini kirjoitti...

jooh. takavuosina saattoi sukulaiset lempata pikkulapsensa meille, "kun sää kuitenkin kotona olet ja lapsia hoidat, niin kai nää menee siinä sivussa, pari tuntia vain".
aatteles millaista olisi olla lääkäri :D

mary kirjoitti...

Niinpä. Ja silloin nuorempana, kun mulla ei vielä omaa lasta ollu, niin jo sitä oltiin lykkäämässä kaikki tenavat mun hoitoon.
Mulla oli lääkäri appena kerran ja se oli kätevää, siltä sai kaikki lääkkeet ilmatteeksi ja tietysti avut vaivoihin. Kätevää. Niille tuli ainakin silloin jokapäivä aivan mieletön määrä lääkenäytteitä postissa.